Pian koittaa taas vuodenaika jota vihaan ehkä enemmän kuin mitään muuta asiaa maailmassa; talvi. Tätä ennen on kuitenkin syksy, joten on aika taas täydentää vajavaista vaatevarastoa vähintäänkin semi-kunnollisilla syys- ja talvivaatteilla.

Oma tyylini lähentelee huppari-paita-jeggingsit-lenkkarit tyyliä plus poninhäntä. Meikkinä toimii aamu-unisuuden aiheuttama äreys sekä pitkä tukka joka onneksi peittää armeliaasti naamani. Voitte siis kuvitella että en juurikaan nauti shoppailusta tahi "stailaamisesta". Yleensä naamani on kuolonirveessä vaatekaupoissa; niitä rättejä tekee pahaa jo katsella saatika pukea ylleen.

Jotta tietäisin mikä nyt on "in", sujautin googleen hakusanaksi "Fall fashion 2013" jotta saisin nopeasti käsityksen, mitä ei kannata ostaa. Ei tuottanut pettymystä:

 

Jäikö lapsena Batman-leikit väliin? Ei hätää, nyt voit elää nuoruuden uudelleen!

Nyt myös sinä voit näyttää halvalta huoralta merkkivaatteissa!

Ampiainen, tiikeri vai molemmat? Tiikainen?

Ei helvetti.

Onneksi noita "luomuksia" ei saa ihan joka seppälästä tai lindexistä.

Muoti on siitä jännä juttu että nykyään se kiertää täysin samaa kehää joka vuosi. Vain harvoin tulee mitään yllätyksellistä ja silloinkin kun se tulee, se ei jää elämään vaan hiipuu kuukaudessa-parissa pois. Voin jo kertoa teille mikä on muotia vuonna 2014 keväällä: Pastellivärit, kirkkaat värit, kukkakuosit, pitsit, romantiikka sekä pitkät hameet ja mekot. Sekä seilori-muoti.

Älkää toki ymmärtäkö väärin. Minä, niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset, ostan vaatteeni juurikin noista parjatuista ketjuliikkeistä joihin ilmestyy huippumuodin "vesittyneet" versiot. Pidän yksinkertaisesta pukeutumisesta ja noista liikkeistä saa ihan kunnollisia peruspaitoja sekä housuja. Yritän kuitenkin välttää clone stamp-efektiä, sitä harrastavat nykyään monet suomalaisistakin "huippubloggaajista". Kyllähän se Vilan tai Zaran paita on nätti, mutta kun jokaisella vastaantulevalla on sellainen niin pikku hiljaa siihenkin alkaa kyllästyä.

Rakkaat vaatevalmistajat. Kun teette miesten paitoja, ihan minkälaisia vaan, niin ottakaa huomioon että mies kasvaa myös PITUUSSUUNNASSA, ei vain leveyssuunnassa. Ei ole kivaa mennä kauppaan, ostaa paita kokoa 3XL ja huomata että no voi vittu, tuli hankittua napapaita. Ärsyttää.

Tälläinen paita ei näytä hyvältä kenenkään päällä.

Yllättävän moni ihminen olettaa että maatilalla eläessä elämä on kuin paremmastakin Disney-leffasta. Aamulla herätään auringon ensisäteisiin, lintujen liverrykseen ja katsellaan kun kastehelmet tippuvat lehdiltä maahan luoden harmoonisen sinfonian jonka avulla on ihana nousta uuteen päivään.

Oikeastihan maatilalla noustaan siinä 5 maissa aamulla, yleensä lehmien huutaessa taustalla ja vienon paskan hajun leijaillessa tuulen mukana sieraimiin. Siinä onkin ihana vetää ne eiliset navettavaatteet päälle ja painua ensi töikseen luomaan paskaa, siivoamaan ruokintapöytää ja jakamaan rehut. Parhaimmassa tapauksessa se tiineenä oleva lehmä on synnyttänyt yön aikana ja kärsii vielä kaiken lisäksi  poikimahalvauksesta. Siinähän yrität sitten saada 300-400 kiloista lehmää nousemaan ylös.

Aamujumppa on taattu.

Suurta polemiikkia ovat aiheuttaneet myös tuet joita isännät ja emännät saavat työstään. Moni henkilö jonka kanssa olen puhunut on ottanut sydänmenasiakseen hermostua siitä kuinka tilalliset saavat niin suuret tuet ja itse joutuu kituuttamaan tonnin-parin kuukausipalkalla. Kyllähän se harmittaa.

Ongelma vain on se, että tilallisen tuntipalkka on noin 2 euroa ja työtunteja kertyy päivässä helposti 12-14. Työt eivät tilalla ikinä lopu ja jos ihminen suinkin kykenisi, niin tilalla työskenneltäisiin 24/7.

Ja niin, ne tuet. Siinä missä Kimmo Kaupunkilainen maksaa vedestä 15 € / kk ja sähköstä n. 200 € / 3 kk ovat menot maatilalla ihan eri luokkaa. Jos jotain tukea saa esim. 10 000 €, niin siitä menee ainakin 8 500 € pelkkiin "perus"laskuihin kuten veteen, sähköön sekä lämmitykseen. Heittämäni summat ovat alakanttiin. Monella karjatilalla käytetään vettä enemmän kuin yksi kylä yhteensä.

Maatilalla on myös koneita sekä laitteita jotka hajoavat ja vaativat huoltoa. Ei ole ilmaista sekään. Myöskin hyönteismyrkyt, heinänteko, paalaus, siemenet, traktorin, puimurin ja muiden koneiden polttoaineet maksavat. Kuka maalla auraa talvella tiet ellei tilallinen itse? Harvemmin kerrostaloasujat joutuvat hyppäämään traktorin rattiin ja lähtemään auraamaan pihapiiriään.

Summa summarum: Kaupunkilaisten mielestä maatilalliset rypevät rahassa ja elävät disney-elämää samaan aikaan kun he istuvat näyttöpäätteen ääressä 7,4 tuntia päivässä harmaassa boksissa miettien miten kiva olisi olla maanviljelijä.